Navetta kävi pieneksi ja yksi aamu sitä hoksattiin alkaa laajentaa. Jostakin syystä rojekti ei valmistunutkaan sinä aamuna.
Lietekanava elementit valettiin itse.
Pääty räjäytettiin ja laajennus alkaa. Navettaa levennettiin kuusi metriä ja jatkettiin 16 m.
Sivuseinä purettiin ja katto tuettiin betonilla täytettyjen terästolppien varaan.
Itsevaletut lietekanava elementit upotettiin maahan ja lietekanavien pohjat valettiin samantien. Vettä satoi joka päivä.
Lypsyaseman luuranko alkaa hahmottua.
Lattiat valettiin ensin ja sitten muurattiin seinät
Pääty oli auki viimeiseen asti, se helpotti rakennustarvikkeiden kuskausta. Katon rakennusvaiheessa oli kesän ainoat poutaviikot. Kahteen viikkoon ei pisaaraakaan vettä.
Laajennusosaan laitettiin seitsemänvuotta käytetyt kalusteet. Samanlaiset kuin vanhassaosassakin on. Koko rakennus ajan vanhaosa oli kokoajan käytössä. Uusia parsia vastassa on vanhat parret.
Lypsyasema saa kalustuksen. JP Savolainen ja Reijo Lämsä DeLavalilta.
Sama mies asentelee ruokinta-automaattia lehmille. Nyt lehmien kelpaa syödä - kahdella automaatilla!
Vielä tässä vaiheessa tuleva ruokintapöytä oli kuin räjäytyksen jäljiltä.
Töitä tehtiin myös ns. "maan alla".
Työntekijä unohtunut ihailemaan maisemia. Täällä täysin uudella puolella alkoi näyttää jo valmiilta elokuussa.
Seuraavaksi oli edessä ruokintapöydän valaminen.
Roskaa on vielä tiellä. Valu voitaisiin muuten aloittaa.
Ja kuin taikuutta - valu on jo valettu. Jälki on ihailtavaa, ja puhdasta - ainakin vielä tässä vaiheessa.
Betonit tehtiin itse, "käsin", traktorivoimin. Itsetehty mylly jauhoi uskollisesti, ja jauhaa vielä nykyäänkin!
Sitten peruuteltiin mylly kohdille ja betonit monttuun! Lapiolla levitys ja käsitöitä muutenkin loppupuoli.
Ensimmäinen lypsykerta uudella asemalla.
Seuraavana syksynä rakennettiin lietesäiliö ja laakasiilo ...
Siinäpä se urakka.