Aholassa navettaa on laajennettu viimeisten parinkymmenen vuoden aikana useampaan otteeseen. Viimeisin laajennus tapahtui kesällä 2008. Navettaa on myös laajenneltu muun muassa vuosina 2005 ja 2007, joka kerta hieman eri suuntiin. Sisälle on myös pökätty robotti lypselemään ja kaikenlaista muuta käytännön toiminnan kannalta tärkeiden seikkojen hiomista on vuosien varrella harrasteltu.

Robotti navettaan helmikuussa 2007

Robo navettaan

Helmikuussa 2007 oli tapahtuva pieni askel maidontuotannolle, mutta suuri askel Aholanmaito OY:lle, kun robotti pökättiin navettaan. Robotti kangettiin alkukankeuksien saattelemana navettaan, ja toiminta alkoi odotetun mukaisesti. Ja robotin voittokulku jatkuu vieläkin. Asiasta myös >Venäjän sivuilla 

 Robotin kankeaminen navettaan on alkamassa. Nosturia valmistellaan ja sulatellaan yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa ...

 Robon uusi omistaja vaikutti jo tässä vaiheessa ekspotentiaalisen innostuneelta asiasta.

 Pienen odottelun ja käsienvääntelyn jälkeen nosturi alkoi hyrräämään ja paketti läjähti nopeasti pihaan.

 ... pihasta isäntä vetäisikin robotin kohti navettaa, lähes käsivoimin.

Innostuksen hillitseminenkin alkoi tässä vaiheessa olla jo vaikeahkoa...

... kuten kuvasta näkyy.



Innosta puhkuen robotti alettiin työntelemään navettaan, vanhan lypsyaseman viereen väliaikaiselle paikalle.



Kaarteet piti ottaa tarkasti, käytäviä kun ei suúnitella robojen siirtelyyn.




Innolla robo olikin pian paikallaan. Asentaja  hioo ja laskee jo roboa väliaikaispaikalleen.



Tunnelmat olivat edelleen kuvan mukaiset. Elektroniikka kiinostaa!

Ensimmäinen lehmä, Jarkko422, saatii ikuistettua, noin neljä tuntia robon sisälle työnnjön jälkeen. Ko. lehmä olikin alkuaikoina innokas robolla vierailija, ohikulkuja olisi ensimmäisenä päivänä tullut ilman estelyä varmasti enemmän kuin muulla karjalla lypsyjä.

Ensimmäisellä kerralla lehmät tuli kalibroida, eli robotille tuli opettaa, minkäs mallinen matami kyseessä. Asentaja opettaa ja Tarmo ja Jarkko oppii.

Pian robotin "käsi" olikin jo skannailemassa Jarkko422:n mallia.

Eikä aikaakaan, kun lypsy jo onnistuukin. Lypsimet paikallaan - ja ainakin Jarkolla on hyvä mieli.

Olli oppivuosien lomassa tutkittiin hieman "konehuonettakin". Ilman automaatioalan kokemusta ei ensi silmäys kerro, kuin missä lämpösuojat ovat.

Ja toinen kuva tuosta edellisen kuvan alta, mekaanisempaa tekniikkaa.

Hyvä kuva robotin toiselta puolelta. Robotti sijoitettiin, kuten kuvasta näkyy, käytävän laitaan, vanhan lypsyaseman seinän kupeelle. Leikattu seinä näkyy takaa, suurin osa jo kaadettu.

Ensimmäinen kerta on aina vaikein, myös lehmille, jotka ovat elämänsä lypsäneet asemalla. Paketti ei vaikuttanut oikein tuttavalliselta... Vapaaehtoisesti asemalle mentiinkin harvoin. Ensin hieman hymyiltiin avuksi...

... sitten kehaistiin ääneen, ...

... ja lopulta sitten kannustettiin pysymään siellä, missä pitääkin.

Pahimpien heiluvien heinänaisten heiluvuutta vähennettiin fyysisin avuin.

44 lehmän ensilypsyt robotilla veivät aikaa, voi vain kuvitella parsinavetan elukoiden intoa hypätä robottiin.

Lypsyn ohessa asenneltiin ja rakenneltiin testiin mm. myös ohjausportti.

Tiukasta väännöstä huolimatta hymykin irtosi - välillä. Kahvitauko edessä, vai liekö liian vähän unta pallossa?

Yleiskuva robotin paikasta.

Ja lisää yleiskuvaa. Vanhaa lypsyasemaa ei säästelty, romut oli myyty jo puolivuotta aikaisemmin.

Vanha lypsyasema on jo revitty maan tasalle, ja uusia seinärakenteita aletaan väsäämään. Neuvostoarmeijan kapteeni, Afganistanin sodan veteraani, ja Chernobylin pelastusupseeri Vladimir Thonkoshkur Uralin takaa paiskoi harkkoja hartia voimin.

Harkkoja robon alle tulevaa perustusta  ja paska kanavia varten. Paskakourujen kaasut olivat Vovalle mietoja Chernobylin jälkeen.



Robotin lopullinen rooppi alkaa hahmottua kehikkojen myötä.




Paikkaa lukuunottamatta tekemistä vielä tässä vaiheessa on. Rakennustarpeita vielä pitkin poikin.



Seinäkin kaatamata... Viljami ja serkkupoika Miika kaatavat seinää hyvässä hengessä maailmaa parantaen.



Seinät on kaadettu ja suunnittelu voi alkaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, kolmen miehen voimin senkin saa nopeammin alta pois.



Miika intoutuu jo työntämään, vaikka taustalla muut vielä piiriä pyörivätkin.



Lopulta apuakin saadaan ja robo lähtee liikkeelle.



Hii-OP!



Viimeistelyä, hivottelua...



Rautakangella vääntäen vielä viimeinen silaus, ja vóila! Se on siinä.



Vova murskasi voimalla vielä viimeisetkin muruset seinästä niin että pöllysi! Siinä sitten se robonasentelu sitten olikin. Seuraavana rojektina erottelukarsinan raksausta ja seinien pystytystä uusille paikoille.

Viimein robotin ympäristö on valmis ja renki voi tehdä rauhassa lypsytyötä 24h vuorokaudessa

Uudetkin laitteet lehmät paskoo likaisiksi muutamassa kuukaudessa, mutta työ jatkuu ja maito virtaa. Lypsyjono on robotille jatkuvaa...