Siilot vuotaa

Lypsykarjanavetta on ollut käytössä reilu seitsemän vuotta ja useita kohtia on korjattu tai muutettu. Nyt olivat vuorossa robotteja ruokkivat väkirehusiilot. Heti alusta asti siilojen sisälle on pääsyt jostakin vettä ja välillä väkirehun kulku on takerellut. Lisäksi kosteus on pilannut rehua ja kosteita tai jäisiä paakkuja on saatu poistaa siiloista vuosittain.

Siilojen saumojen tiivistys on myyjällä epäonnistunut täysin. Tiivistyksessä on käytetty vääränlaista tiivistysmassaa, mikä ei tartu ollenkaan lasikuitupintaan. Sopivalla sadeilmalla vettä tihkuu sisään.
Korjauksessa kaikkisaumat, läpiviennit ja pulttien ympärykset puhdistettiin ja hiottiin. Tiivistykseen käytettiin 11 purkkia Penosilin vedenpitävää, kuituvahvisteista tiivistysmassaa. Jospa vesi nyt pysyisi siilojen ulkopuolella

Kategoriat: Ajankohtaista | Jätä kommentti

Heh heh!

Tuossa muutama viikko sitten laitettiin poistolistalle kaikki hitaat Pro-Agrian palkintolehmät, kun masennus painoi päälle. Rupulilehmät ärsyttää. Nyt nuo samat lehmät intoutuivat parantamaan käytöstapoja. Robottien lypsämä päivämaitomäärä on pikkuhiljaa hivuttautunut ylöspäin. Nyt näyttää siltä, että kahden miljoonan vuosituotantolitran raja on mahdollista saaavuttaa huonommallakin eläinaineksella.

Ajottain päivätuotos kipuaa jo yli 5500 litran ilman mitään edellisen päivän taukoja. Kuvan vuorokausitasolla tulisi kahdella Lelyllä noin 2 040 000 maitoa vuodessa. Heh! Suunta on kyllä tästä vain alaspäin ja nuo vuosituotokset ovat utopiaa.

Kategoriat: Ajankohtaista | Jätä kommentti

Se olis kymmenen vuoden projekti

Ennustan, että tänä vuonna joku Suomen Lely lypsää kalenterivuodessa yli miljoona litraa maitoa. Sen verran yritystä ja kovia karjoja valtakunnasta löytyy. Yhden robotin lypsämällä miljoonalla maitolitralla robottiteknologiaan sijoitettu pääoma tuottaa jo kohtuullisen tehokkaasti.
Miten Aholan Maito? Navetan tilat nippanappa riittävät, jos umppareilta otetaan lisää parsipaikkoja lypsyryhmän käytöön. Luomurehujen laatu ja saatavuus paranee kokoajan. Ruokinna tasoa pitää kuitenkin vielä parantaa. Tällä hetkellä noin puolet karjasta alkaa olla robottitehokkudessa riittävää tasoa kahdella robotilla kahden miljoonan maitolitran tuottamiseen vuodessa.

Mitä se vaatii? Ei yhtään kiinnosta lehmien ajaminen robotille. Ei kiinnosta robotilla lypsettävien eläinten valikointi ja valvominen. Kaikkien navetan lypsylehmien pitää olla robottitehokkaita. Nopealypsyisiä, liikkuvia, hyvä rakenteisia ja sopivan luonteisia ryhmäeläimiä.
Karja-aineksen vaihtaminen jalostuksen valintojen avulla vie aikaa ja vaatii työtä. Eläinten ostaminen ei ole vaihtoehto. Jalostushistorian kokemusten perusteella äkkiä laskien se olisi noin kymmenen vuoden työ. Robottejakin pitäisi jo sitten uudistaa ja lisäksi pitäisi käväistä neuvottelemassa maidon tuotantosopimuksesta meijerin kanssa.

Raskasta. Taidan laittaa takkaan tulen, siirtää kiikkutuolin sen eteen ja vaipua siihen. Paljon helpompi on istuskella kiikkutuolissa, poltella käyrävartista piippua Kalle Päätalon äidin Riitun tapaan.
Vinkua lisää tukea. Ja heiluttaa nyrkkiä, haukkua cityvihreitä, hallitusta ja EU:ta maatalouden ahdingosta. Vaikka suurin syy ahdinkoon löytyy peiliin katsomalla.

Maataloudessa ja ruuantuotannossa on mahdollisuuksia kannattavaan tuotantoon jopa ilman tätä massiivista tukipolitiikkaa. Ajankohtainen asia, kun tänään julkaistiin taas uusia tukitilastoja, nyt vuodelta 2020.
– Kuinka paljon maataloustuet opettaa julkistetun listan kaikia tuensaajia tehottomuuteen?
– Onko ruoantuotannon, maatalouden ja elintarvikejalostuksen ympärille rakennettu raskas tukipolitiikka sen turva vai paha syöpä?
– Missä mennään kymmenen vuoden päästä?

Kategoriat: Ajankohtaista | Jätä kommentti

Näillä mennään, paremman puutteessa

Alla kuva Lelyn mittareista, millä tasolla navetassa nyt mennään. Jos kaikki lehmät olisi edes jollakin tasolla robottitehokkkaita, niin kahden Lelyn vuorokausituotos olisi kuuden tonnin hujakoilla. Mutta kun mukana on myös noita ProAgrian palkintolehmiä, pitää tyytyä tähän. No tosiasiassa mukana on myös lehmiä, jotka eivät täytä kenenkään laatuvaatimuksia.
Näillä mennään, kun parempaa ei ole tarjolla.

Kategoriat: Ajankohtaista | Jätä kommentti

ProAgrian keskituotosmania

Alla oleva taulukko antaa yhden vastauksen kysymykseen, miksi ei ole tarpeen juhlia karjan korkeaa keskituotosta. Taulukon tulokset on kopioitu Aholan Maidon robottien tuotosraportista, ja erilaisista lehmistä on muodostettu kaksi 10 eläimen ryhmää.

Ryhmä 1. on ProAgrian palkintoryhmä. 305 pv:n tuotos on yli 14 800 kg ja elinajan kokonaistuotos on kohtuullisen korkea. Tämä ryhmän lehmien päivämaidot korkeita. Näistä lehmistä monistettu karja olisi vuoden 2020 ProAgrian kaikkien karjojen keskituotoslistan kärjessä.

Ryhmä 2. on tuotoksen perusteella vaatimaton. 305 pv:n tuotos huomattavasti matalampi ja mukaan mahtuu myös vajaan 8 tonnin lehmä. Päivämaitokin on heikko. Rupusakkia.

Rakenentaan robottinavetta. Kun navetta toimii, robotin päivittäinen tehokas nettolypsyaika on noin 20-22 tuntia. Maitolinjojen pesut, eläinten siirtymäajat ja huollot vievät huomatavasti robotin kapasiteettia. Oletetaan, että kummassakin ryhmässä robotilla toteutuvien lypsyjen väli on sama, mutta rupusakissa lehmät vaihtuvat robotilla lyhyestä lypsyajasta johtuen tiheään.
Kumpi ryhmä monistettuna tuottaa robottinavetassa paremman tuloksen?

Taulukon arvoilla voidaan laskea, että 1.ryhmän lehmien (ProAgrian palkintoryhmä) maitoa yksi robotti ehtii lypsää 600000 – 700000 litraa vuodessa. Lypsyssä kestää olla yhtäaikaa korkeintaan 40 lehmää. Jos maidon tuettu hinta on 40 snt/litra, kahden robotin navetan maitotulot ovat vuodessa noin 520 000€.

2. ryhmän lehmien (rupusakki) maitoa yksi robotti ehtii lypsää reilu miljoona litraa. Robottitehokkaita lehmiä lypsyssä voi yhtäaikaa olla yli 90, ja teoriassa lypsy ei edes ole ahtaalla. Samalla 40 snt/litra maidon hinnalla maitotulot kahden robotin navetassa ovat vuodessa noin 800000€.

Tulojen ero kahden robotin navetassa esimerkkihinnoilla on noin 280 000€ vuodessa. Meidän luomumaidolla ero on yli 400 000€. Jos mukaan otettaisiin rupusakin tuotaman maidon korkeammat pitoisuudet, tuloero olisi suurempi. Väitän, että työmäärä uudessa navetassa rupusakin karjassa ei ole ProAgrian palkintokarjaa suurempi. Rupusakin karjan tilavaatimus on suurempi ja ylläpitorehua kuluu enemmän, mutta karja on helpompi pitää terveenä. Oletan, että rupuliryhmän lehmät kevyemmällä tuotoksella kirmailevat navetassa ja laitumella onnellisempana.

Kaksi varmaa johtopäätöstä:
-Aholan tilan navetassa ProAgrian keskituotoslehmät syövät robotin kapasiteettia ja huonontavat tilan tulosta.
-Nykyään robotin ympärille suunnitellaan kokoajan liian pieniä navetoita. Viimeistään 10 vuoden päästä ahdistaa kovasti. Robottitehokkailla lehmillä yhdellä robotilla miljoona litraa maitoa on kevyttä kauraa. Robotin ympärillä pitää olla lypsylehmille tilaa 90 paikkaa, umpilehmien ja poikivien hiehojen parsipaikat mukaanlukien tulevaisuudessa kahden robotin navetan koko on yli 200 parsipaikkaa. Edellyttäen, että navettaan on valittu tehokas lypsyrobotti ja robotille valitaan oikeat robottitehokkaat lehmät.

Kategoriat: Ajankohtaista | 1 kommentti

Turhia tilastoja?

Aurinko paistaa niin kirkkaasti, että ei ulos kehtaa mennä. Hanget ja aurinko häikäisee. Aikaa voi käyttää turhuuteen auringon laskua odotellessa. Nettiä selatessa löytyi tällainen tilasto vuodelta 2020.
Miksihän näitäkin tilastoja joutilaat ihmiset laskeskelee ja julkaisee? Eikö karjanhoidon ja yritystoiminna tavoite ole saada toimeentuloa ja hyvinvoinia työntekijöille ja omistajille, niiden arvojen mukaan, mitä yritys on strategiassaan valinnut?

Maidontuotannossa karjan keskituotos ei ole merkittävin tekijä näihin tavotteisiin pääsemiseksi. Maidon huipputuotoksia tavoitellessa eläinten ja myös hoitajien hyvinvointi helposti laskee. Toisaalta, hyvillä eväillä hyvinvoiva ja terve lehmä lypsää väkisellä aika paljon. Mutta tosiasiassa, taloudellisesti parhaiten menestyvät maitotilat mahtavat olla tämän tilaston ulkopuolella.

Kategoriat: Ajankohtaista | 4 kommenttia